 |
Kun happi ei riitä
Kymmeniä
miljoonia dollareja maksanut uusi ja upea liikesuihkukone
taittaa taivalta Tyynen valtameren yllä San Franciscon ja Hawaijin
puolivälissä yli 50 000 jalan (noin 15 kilometriä) korkeudessa.
Miehistö tarkkailee paitahihasillaan matkan etenemistä kaikessa
rauhassa,
koska autopilotti pitää koneen oikeassa kurssissa. Matkustamossa
suuren
yrityksen johtoporras pitää palaveria nauttien samalla tilavien
nahkatuolien mukavuudesta ja loistavasta tarjoilusta.
Koska maanpinnan ilmanpainetta ei kannata lentokoneessa ylläpitää,
matkustamossa on valmiiksi noin 8000 jalan (noin 2500 metriä) korkeus.
Terveelle ihmiselle se ei aiheuta haittoja, mutta esimerkiksi tupakoitsija
kärsii jo lievästä hapenpuutteesta.
Terävä pamaus rikkoo rauhan. Matkustamo muuttuu hetkessä
kiehuvaksi
noidankattilaksi, kun yksi ikkunoista särkyy räjähdysmäisesti.
Ilma
imeytyy ulos ja irtonainen lentää ympäriinsä.
Miellyttävä
matkanteko muuttuu painajaiseksi. Paineistuksen kadottua
liikesuihkun sisätilojen olosuhteet ovat samat kuin ulkona: pakkasta
56 astetta. Äkillinen paineenlasku aiheuttaa rajuja tuskia korvissa
ja pään onteloissa. Tiivistynyt kosteus muodostaa hetkeksi sumua,
joka tiivistyy ikkunat peittäväksi huurteeksi.
Vaikkei kukaan matkustajista imeydy ulos, tajunnan menetys seuraa jo
viidessä sekunnissa. Katosta putoavat hätähappijärjestelmän
naamarit
eivät auta, sillä tällä korkeudella hapen osapaine
on niin pieni,
etteivät keuhkot pysty hyödyntämään naamarien
syöttämää happea. Yli
25 000 jalan korkeuksissa tarvitaan järjestelmä, joka tuottaa
painetta, ei ainoastaan syötä happea. Vain lentäjillä
on tällainen.
Selviytyminen riippuu nyt siitä, miten pilotit reagoivat. Jos he
saavat käytettävissä olevassa ajassa painehengitysnaamarit
kasvoilleen, voidaan hätälaskeutuminen aloittaa. Naamareiden
avullakin voidaan selvitä vain 40 - 43 000 jalassa, joten korkeuden
pudottaminen on aloitettava välittömästi.
Mikäli miehistö on liian syventynyt iltapäivälehtiinsä,
kohtalo on
sama kuin Payne Stewartin Learjetissä: kone jatkaa matkaa
automaattiohjauksessa kunnes polttoaine loppuu. Jos naamarit saadaan
käyttöön ja ne toimivat, kone työnnetään
alemmaksi korkeuteen, jossa
matkustajilla on mahdollisuus selviytyä hengissä.
Nyt lentäjillä on uusi ongelma. Polttoaineenkulutus on arvioitu
50 000 jalan lentokorkeuden perusteella. Alempana kerosiinia palaa
paljon enemmän: pudotus lentopinnalta 450 pinnalle 250 lisää
polttoaineen kulutusta 30 prosenttia. Hawajille pääsystä
eikä
myöskään paluusta lähtökentälle ole toiveita.
Toisaalta miehistön
happipullojen sisältö ei riitä loppumatkan lentämiseen
optimikorkeudella.
Mutta näihin ongelmiin ei välttämättä törmätä:
USA:n ilmavoimien
tutkimuksen mukaan 80 prosentilta lentäjistä kului yli 15 sekuntia
paineen menettämisen vaatimien toimenpiteiden suorittamiseen - ja
se
on liikaa. Tajunta häviää.
Uusien liikesuihkujen toimintasäteet mahdollistavat 10-13 tuntia
pitkät lennot. Miehistö on ollut valveilla jo ennen lentoonlähtöä
varsin pitkään, joten reaktioajat eivät ole lennon loppuvaiheissa
parhaimmillaan.
Paineistetuissa koneissa on erilaisia varoitusjärjestelmiä,
jotka
kertovat lentäjille paineen laskeneen alle hyväksytyn tason.
Ne ovat
tarpeen, sillä hapenpuutteen eli hypoksian oireet ovat
huomaamattomia. Kaikki paineen menettämiset eivät tapahdu
räjähdyksenomaisesti ja hypoksiaan liittyy nimenomaan hyvänolontunne
- no problems!
Erityisesti uudet liikesuihkukoneet lentävät pian korkeuksissa,
joissa aiemmin nähtiin vain hävittäjälentäjiä.
He puolestaan pitivät
yllään säännönmukaisesti painepukuja, joita astronautit
käyttivät.
Olosuhteet koneen ulkopuolella ovatkin jo varsin lähellä avaruudessa
vallitsevia. Yli 40 000 jalassa voidaan käytännössä
puhua ilmakehän
yläpuolella lentämisestä.
Jos 43 000 jalan korkeudessa lentävä kone menettää
paineistuksensa,
lentäjillä on 3 - 12 sekuntia aikaa ottaa käyttöön
happinaamarinsa.
Puhutaan "hyödyllisestä tajunnan ajasta"
(Time of Useful Consciousness eli TUC).
Ja 50 000 jalan luokkaa olevissa korkeuksissa
tajunta saattaa paeta ennen kuin pilotti tajuaa mitä tapahtui.
Äärimmäisessä tapauksessa lennettäessä yli
63 000 jalan (19, 2 km) korkeudella
elimistön nesteiden sisältämä vesi saattaa höyrystyä
ja happea sekä
hiilidioksidia vapautuu kuplina. Eläinkokeissa ebullismiksi kutsuttu
ilmiö on johtanut kuolemaan 10 sekunnissa!
Erittäin korkealla lentävät uusimmat liikesuihkukoneet
ovat suurin
riskiryhmä. Matkustajakoneet lentävät matalammalla ja
selviytymismahdollisuudet ovat paljon paremmat.
Teksti: Tero Tuominen
|
